Osmo Pekonen kirjoittaa yllä olevalla otsikolla (Helsingin Sanomat 25.8.2009), että Helsingin kouluissa aiotaan korvata perinteisiä liitutauluja interaktiivisilla Smartboard-laitteilla. Näin voidaan näyttää luokalle esimerkiksi YouTube-klippejä. "Opetuksen viihteellisyys lisääntyy, paranevatko tulokset?", Pekonen kysyy.
Pekonen toteaa, että "klassiseen oppimiskäsitykseen kuuluu askeesi, keskittyminen oleelliseen. On parempi oppia muutama asia kunnolla kuin tuhat asiaa pintapuolisesti. Koululuokan ei tarvitse olla viihdekeskus. Klassinen pulpetti - joka on melko samanlaisena käytössä kaikkialla maailmassa - ei ole tarkoitettu divaaniksi, jossa lojutaan katselemassa elokuvia."
Nykyaika haastaa opettajia miettimään opetuksen tarkoitusta ja tavoitteita aina uudelleen ja tarkistamaan omia ajatuksiaan. On mielestäni todellinen haaste pitää oppimisen kunniassa, kun vähenevillä resursseilla pitäisi hoitaa vähintään entinen määrä opetusta. Opiskelijoiden oma todellisuus liittyy entistä enemmän YouTubeen, SecondLifeen yms. virtuaalitodellisuuteen. Miten oppimisesta saataisiin riittävän mielenkiintoista, jotta riittävän haastavatkin asiat opittaisiin? Meille ei saisi riittää se, että Suomessa opiskellaan vain sitä, mikä on viihdyttävää ja kivaa samaan aikaan kuin vaikkapa Kiinassa ja Intiassa suuri joukko nuoria opiskelee nimenomaan haastavia asioita - liidulla ja taululla välitettynä.
Pedagogisia opintoja aikuinen voi suorittaa verkossakin; ei tosin sielläkään elämyskeskeisesti. Toisaalta kognitiivisesti paljon haastavampia aiheita - vaikkapa matematiikka tai fysiikka - nuoren ihmisen onkin jo paljon vaikeampaa siellä opiskella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti