Koulutukseen liittyvää osaamisajattelua vahvistetaan. Entistä enemmän kiinnitetään huomiota siihen, mitä opiskelija osaa sen sijaan, että asetettaisiin entiseen tapaan oppimistavoitteita.
Opetusministeriö on julkaissut asiaa koskevan raportin:
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2007/Aiemmin_hankitun_osaamisen_tunnustaminen_korkeakouluissa.htmlAiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen on ollut kehittämisen kohteena koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmissa jo usean kauden ajan. OPM:n koulutuspoliittiseen linjaukseen kuuluu seuraavia ajatuksia:
"
Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen on tärkeää elinikäisen oppimisen politiikan toteutumisessa. On varauduttava aitoon elinikäiseen oppimiseen, johon kuuluu osaamisen päivittäminen ja sen tunnustaminen, että osaamista ei synny ainoastaan muodollisessa koulutuksessa.Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisesta on hyötyä yksilölle, korkeakoululle, työnantajalle ja koko yhteiskunnalle. Yksilön kannalta on hyödyllistä oppia arvioimaan omaa osaamistaan ja saada osaamisensa tunnustettua. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen voi helpottaa opiskelemaan pääsyä ja koulutuksellisten päällekkäisyyksien välttämisen vuoksi säästää koulutukseen käytettyä kokonaisaikaa. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen voi myös motivoida opiskeluun ja elinikäiseen oppimiseen. Korkeakoulun kannalta on hyödyllistä saada motivoituneita opiskelijoita. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisjärjestelmä yhteisine periaatteineen selkeyttää korkeakoulun käytäntöjä.Työnantajalle aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen voi olla osa henkilöstöresurssien johtamista ja parantaa käsitystä työntekijöiden osaamisesta. Osaamisen tunnustaminen voi myös helpottaa työntekijöiden koulutustarpeen määrittelyä.Yhteiskunnalle on tärkeää koulutuksen päällekkäisyyksien välttäminen, mikä säästää sekä inhimillisiä että taloudellisia resursseja. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen nähdään tärkeänä keinona myös opintoaikojen lyhentämiseksi."
Ministeriön ajatukset tuntuvat periaatteessa järkeviltä. On mielekästä ajatella opiskelijalähtöisesti ja pyrkiä jouduttamaan opiskelijan etenemistä työelämään. Toisaalta koulutuksen suunnittelulle tässä asetetaan vaativa tavoite: aiemmin hankittu osaaminen olisi järkevin resurssein tunnistettava ja tunnustettava.
Em. raportin mukaan "
korkeakouluopetusta on viime vuosien uudistusten yhteydessä kehitetty suuntaan, jossa opiskelijan osaaminen on entistä keskeisempää. Korkeakouluopetuksen kehittämisessä on kiinnitetty entistä enemmän huomiota oppimisprosessiin, opiskelijan yksilölliseen lähtötilanteeseen ja osaamistavoitteisiin."
"
Opetusta on muutettu yksilöllistä oppimista edistäväksi myös opiskelijoiden ohjauksella, oppimisen arvioinnin menetelmien monipuolistamisella (esim. portfoliot ja oppimispäiväkirjat) ja erilaisten oppijoiden opintojen ja opinnäytetöiden tukemisella."
"
Korkeakouluissa edistetään voimakkaasti ajattelua, jonka mukaan oppimisprosessi on yksilöllinen prosessi, johon opettaja ja hänen käyttämänsä menetelmät vaikuttavat."
Näin siis oppimisen yksilöllisyys on kunniassa. Syntyy mielenkiintoinen jännite toisaalta oppimisen yksilöllisyyttä ja toisaalta yhteisöllisyyttä korostavien näkemysten välille.
