Tamperelainen (22.2.2009) uutisoi TAOKKin työnä syntyneestä tutkivan oppimisen toimintatavasta. Otsikkona on "Tutkiva oppiminen synnyttää asiantuntijoita". Jutussa Kalle Heiska kuvaa, miten toimintatapa syntyi oheistyönä TAOKKin opettajankoulutuksen yhteydessä. Jutun lopussa todetaan, että "tutkiva oppiminen -menetelmä sopii erinomaisesti aikuisiän opiskeluun ja myös nuorten aikuisten ammattiin opiskeluun. Hyvin johdettu, onnistunut menetelmän käyttö houkuttelee oppimisryhmän jäseniä miettimään omaa toimintaansa asiantuntijoina ja sparraamaan omaa ryhmäänsä asiantuntijuuden edelleen kehittymiseen."
Itse kiinnitän huomiota itseohjautuvuuden oletukseen, joka liitetään oppimisryhmien toimintaan. Käytännössä itseohjautuvuus ei läheskään aina toimi, mikä vaikeuttaa niiden pienryhmien toimintaa, joihin sattuu henkilöitä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty työskentelemään itseohjautuvasti ja vastuullisesti yhteisten tavoitteiden suuntaisesti. Näissä tilanteissa opiskeluun panostavien henkilöiden panos ja vastuu kasvavat.
Toinen asia on kysymys siitä, miten yksilöllinen oppiminen ja ymmärtäminen varmistetaan asioissa, jotka sellaista vaativat. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa saattaa monessa kohdassa riittää se, että asioista keskustellaan ja että niitä työstetään kirjallisessa muodossa. TAOKKin koulutuksessa ei tarvitse suoraan kohdata eräitä sellaisia asioita, jotka ovat ammatillisessa koulutuksessa jokapäiväisiä ja keskeisen tärkeitä asioita. Tarkoitan vaikkapa sitä, että sähköasentajan on ehdottomasti opittava tekemään kytkennät oikein ja turvallisiksi. Tällaisten taitojen oppiminen ei ilmeisesti ole luontevinta tutkivan oppimisen tuella vaan jo vakiintuneilla ammatillisen koulutuksen toteutustavoilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti