Konstruktivismi vs. realismi
Jokaisen opettajaopiskelijan on tärkeää aloittaa oma pohdintansa, joka koskee ihmiskäsitystä, tietokäsitystä ja oppimiskäsitystä. Ne kaikki ovat kunkin opettajan omia käsityksiä, ja ne ohjaavat opettajan toimintaa. On ilmeisestikin parempi, että nämä käsitykset ovat tietoisia kuin että ne ovat tiedostamattomia.
Muutama näkökulma tietokäsityksestä. Pidin itseäni pitkään konstruktivistina, koska se oli oman opettajankoulutukseni (1980- ja 1990-luvulla) aikana selkeästi vahvimmin esillä. Minua viehätti konstruktivismiin liittyvä yksilöllisyyden korostus.
Tapio Puolimatkan Konstruktivismista realismiin (Tammi 2002) sai minut monilta osin empimään ja osittain muuttamaan käsityksiäni. Analyyttisessä kirjassaan hän hahmottelee konstruktivismin ja realismin pääpiirteet, niiden erot ja perustelut kiintoisalla tavalla. En ole sen jälkeen huomannut, että Puolimatkan keskeisiä väitteitä olisi missään selkeästi kumottu - jos sitä voi odottaakaan. Onhan kysymys asioista, joiden luonteeseen kuuluu voimakas arvosidonnaisuus. Jokaisella toimijallahan on omat arvot ja oma maailmankatsomus, joka ohjaa hänen ajatteluaan.
Puolimatkan kritiikki kohdistuu lähinnä konstruktivistisen tietokäsityksen rajoituksiin ja ongelmiin. Hän katsoo, että ns. totuuden korrespondenssiteoreemasta luopuminen johtaa konstruktivismin sisäisiin käsittellisiin ristiriitoihin. Tuo teoreema edellyttää, että tieto on vastaavuussuhteessa todellisuuden kanssa.
Olkoonpa näkemyksemme mikä tahansa, pidän arvokkaana sitä, että keskustelua monipuolistetaan niin, että kaikki keskeiset katsomukset tuodaan koulutuksessa esille. Näin jokainen opiskelija voi muodostaa oman käsityksensä avoimemmin, ilman indoktrinaation vaaraa.
Pohdin realistisen ja konstruktivistisen tietokäsityksen suhdetta toisessa kirjoituksessani, jossa havainnollistan asiaa esimerkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti