Tietoinen läsnäolo vastaus dynaamiselle ympäristölle?

Esimieskouluttaja Pauli Juuti esitti koulutustilaisuudessa (19.2.2010) monien perusteltujen asioiden ohella käsitteen "tietoinen läsnäolo". Hänen mukaansa tietoinen läsnäolo on vastaus vastaus dynaamiselle ympäristölle, jossa työelämässä nykyään eletään. Juutin mukaan
- tietoinen läsnäolo (Midfulness) on kykyä olla täysin tietoinen siitä, mitä omassa mielessä liikkuu
- tietoinen läsnäolo on hiljentymistä
- tietoisesti läsnä oleva ihminen tarttuu oikeisiin asioihin ja saattaa ne loppuun, vaikka ei osaa selittää, miksi toimii niin kuin toimii
- Reasonant Leadership (Boyatzis & McKee) perustuu tietoiselle läsnäololle.

Jon Kabat-Zinn (http://sfmindfulness.com/) esittää mindfullness-käsitteestä seuraavaa:
"Mindfulness is a certain way of paying attention that is healing, that is restorative, reminding you of who you actually are so that you don't wind up getting entrained into being a human doing rather than a human being. The irony is that meditation isn't about giving anyone anything, it's about reminding them that they have everything they need already. People just sometimes need permission to befriend themselves. Mindfulness meditation is like living our life as if it really mattered. It is about caring enough about yourself to honor your senses and to use them to stay deeply in touch with the moment in which you find yourself.”

Hän siis toteaa, että meditaatio ei merkitse sitä, että kenellekään annettaisiin mitään, vaan se merkitsee siitä muistuttamista, että heillä on jo kaikki se, mitä he tarvitsevat.

Meditaation uskonnollista olemusta ei usein nähdä. Sen uskonnollinen olemus tai kytkös tulee kuitenkin ymmärrettäväksi pienellä tarkastelulla. Terminologisesti "hiljentyminen" on sana, jota myös uskonnollisessa kielessä käytetään. Esimerkiksi kristitty uskoo olevansa hiljentyessään (rukouksessa) yhteydessä kaikkivaltiaaseen, persoonalliseen Jumalaan. Osa uskovan ihmisen syvimmistä ja keskeisimmistä tarpeista täyttyy tässä persoonallisessa suhteessa. Uskova ihminen näkee huutavan tarpeensa saada apua itsensä ulkopuolelta (ylhäältä); hän ei siis usko, että hänellä on kaikki se, mitä hän tarvitsee. "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan." (Matt. 7:7).

Ihmisen itseriittoisuus on tälle ajalle ominainen perusfilosofia. Sitä popularisoidaan monin tavoin. Vaikka joulu on taas takana, mieleeni tulee Katri-Helenan tunnetuksi tekemä joululaulu, jonka mukaan "itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa". Ei siis vahingossakaan ylhäältä...

Ajatus siitä, että ihminen tietäisi täysin, mitä hänen omassa mielessään liikkuu, on optimistinen. Uskon, että jokainen meistä joutuu tunnustamaan, että salatussa sisimmässä on asioita, joita ei pysty tuomaan esiin eikä tunnistamaan - vaikka haluaisi! "Syvä on miehen sisu ja sydän." (Ps. 64:7b) Itseltämme salattujen asioiden vaikutus voi tulla ilmi käytöksessämme, vaikka sitä emme itse välttämättä lainkaan tiedosta.

Kristillisen käsityksen mukaan ihmisen on tärkeää saada kosketus Luojaan, jotta käsitys omasta itsestä ja suhteesta muihin ihmisiin sekä koko ympäröivään todellisuuteen muodostuu ehjäksi ja tasapainoiseksi. Pelkästään omaan sisimpään uppoaminen (syvimpien vastausten tuottajana) johtaa vähitellen syvenevään umpikujaan. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luotu elämään yhteydessä Jumalaansa. Jos tätä elämänlankaa ei ole, ihmisen elämä jää kapea-alaiseksi eikä hän pääse toteuttamaan koko sitä potentiaalia, joka häneen luomisessa on istutettu.

Näen yhteiskunnassamme laajan kehityksen, jossa ollaan luopumassa (länsimaisen kulttuurin perustana olevasta) rationaalisuudesta ja jossa ollaan siirtymässä vähitellen irrationaaliseen ajatteluun, jota sävyttää subjektiivisten elämysten täyttämä kokemusten kerääminen.