Emme useinkaan näe itseämme realistisesti.
Pahimmillaan palaute tai jopa opetus voi olla niin vääristynyttä, että suhteemme todellisuuteen kärsii vakavasti. Kansakouluaikana - taisi olla kolmannella luokalla - kouluhammaslääkäri ärjäisi minulle: "Suu auki, apina!". Kerrottiin, että hän "oli lukenut lapsipsykologiaa". - Ei ollut kovinkaan kannustavaa...
Niin, millainen onkaan ihmiskäsityksemme, ja millaisena itseämme pidämme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti